Minä olen Nelli. Olen sheltti ja matkustan vadissa. Vuh!
En ole käynyt tässä blogissa pitkään aikaan. Tykkään talvesta. Olen ollut esimerkiksi luistelemassa, muistatteko?
Nyt mennään Kytäjä-Usmille. Hassu nimi. Täällä on isoja järviä. Tykkään juosta isännän perässä.
Tuo toinen tyyppi vetää puita. Mihin me niitä tarvitaan? Vuh. En ymmärrä.
Ai nyt ollaan perillä. Vuh. Mitä isäntä puuhaa? Laatikkoa rakentaa?
Kamiina? Hassu vekotin. Ja kuuma.
Lunta talossa? Hupsuja miehiä. Vuh. Tykkään.
Taidan saada ruokaa. Nam. Vuh vuh vuh!
Läski, se on parasta. Haukotus. Nukuttaa.
* * *
Aamu tuli. Lunta sataa. Vuh!
Paljon lunta.
Vuh. Mitä leikitään?
Ai kamiina. Sekö se oli? Noin pieneksi muuttui. Ohhoh!
Taas mennään. Monta kylttiä. Vuh? Mihin mennään?
Miksei isäntä hiihdä? Paakkuja suksen pohjissa? Ei varmasti niin paljon kuin minun turkissa!
Tämä se on koiran elämää. Vuh!
Kaikki seikkailuni luettavissa Nelli-Koira -tagilla.
* * *
PS. Tämä oli tämän blogin toinen ja yhteensä kolmas reissumme Kytäjä-Usmiin (juttu melontareissusta tässä). Jälleen kiitän tiheää tulipaikkojen verkostoa [ulkoilualueen omat sivut][Google-kartta tulipaikoista] sekä polttopuuhuoltoa (polttopuut eivät ole tulipaikan vieressä, vaan ne täytyy hakea satojen metrien päästä). Kota seisoi tällä kertaa Iso-Kypärän tulipaikalla [karttalinkki] – aiemmin kokeiltu Iso-Haiskari, Suolijärvi, Kiiskilampi.
Plussakeli ja 10 cm uutta lunta eivät ole hiihtäjän ystäviä. Hiihtoreitti satellittikuvan päällä turkoosilla (keltaiset aiempia melontoja, punaiset patikointeja).
Tagged: Hiihto, Iso-Kypärä, Kytäjä, Kytäjä-Usmi, Nelli, Nelli-koira, Usmi
