Olen Färsaarilla kahdesta syystä, vaeltaakseni hienoissa maastoissa ja nähdäkseni täydellisen auringonpimennyksen, joka tapahtuu 20.3.2015 klo 9:40 paikallista aikaa (tämän auringonpimennyksen yksityiskohdista olen kirjoittanut täällä).
Färsaaret tuntuu kalliilta (1,5 kertaa Suomen hintataso), mutta kaiken korvaa uskomattomat maisemat, joita nähdäkseen täytyy etsiytyä sopiviin paikkoihin. Tämä artikkeli kertoo kahdesta ensimmäisestä retkestä.
Saavuin perjantaina 13.3.2015. Ensikosketus fäärin kieleen.
Toinen kosketus.
Tein välttämättömät hankinnat ja majoituin Färsaarten pääkaupungin Torshavnin leirintäalueelle.
Lauantaina 14.3.2015 otin klo 7 laivan Suðuroyn saarelle. Matkalla hämmästelin saarten uskomattomia muotoja. Alla olevassa kuvassa on Litla Dimun, korkeus 414 metriä, suurin läpimitta 1,4 km.
Jatkoin Tvøroyrin satamasta bussilla Sumbaan, saaren eteläisimpään kylään, kävin kaupassa ja lähdin maastoon.
Akrabergin majakka. Tätä etelämmäs ei Färsaarilla pääse, sillä kyseessä on eteläisimmän saaren eteläisin niemi.
Palasin takaisin Sumbaan, josta tietä myöten ylös kohti Beinisvørð-nimistä jyrkännettä, joka näkyi jo Sumba-kuvan taustalla.
Pieni ð eli iso D poikkiviivalla, sitä ei fäärin kielessä äännetä.
Kurkkaus alas.
Kurkkaus mereen johtavaan rotkoon.
Maisema on uskomaton.
Paluumatkan laivaa odotellessa eräs matkustaja näki kamerani ja halusi nähdä valokuviani. Kun pääsin tähän kuvaan asti, mies kertoi hollantilaisen kauppalaivan haaksirikkoutuneen kallioihin vuonna 1742. Laiva upposi. Kymmenen merimiestä hukkui. Loput 80 miestä kiipesivät jyrkkää seinämää ylös. Heidät majoitettiin saarelaisten taloihin, mikä oli suururakka, sillä saarella asui tuohon aikaan vain 500 köyhästi elävää ihmistä.
Mahtavan tarinan kruunasi se, että mies kertoi esi-isänsä olleen yksi noista hollantilaisista. Ennen kotimaahan paluutaan esi-isä oli näet saattanut paikallisen tytön raskaaksi. Viime vuonna mies on käynyt Hollannissa etsimässä sukulaisiaan muttei vielä löytänyt.
Aterian jälkeen lepäilyä.
Tuuli oli äärimmäisen raju koko päivän, siksi pidin sadetakkia, vaikkei satanut.
Pyydän jo etukäteen anteeksi seuraavaa tarinaa, sillä kuten tiedetään, kun tuulee, mies pissaa kaaressa myötätuuleen. Ei onnistu myrskytuulella, sillä pissa pisaroituu ilmassa ja lentosuunta on arvaamaton (päästin pari perkelettä).
Näkymä taaksepäin.
Kuljin jyrkänteiden reunoja koko päivän.
Kukkulan toiselle puolelle kiertäessä Beinisvørð näkyy yhä ylimpänä.
Maaston mustat pisteet ovat muuten lampaita.
Sunnuntaina 15.3.2015 kohteena oli Nolsoy-saari. Näkymä leirintäalueelta.
En enää ollut maastossa yksin, sillä lauantai-iltana oli paikalle lentänyt vanha retkituttuni Auli, joka jo vuosia sitten kysyi: Hei jos auringonpimennys on jossain lähellä. niin pääseekö mukaan?
Auts, nyt loppuu koneeni akku, joten laitan vain yhden kuvan Nolsoystä mukaan..
.. ja jatkan sopivan tilaisuuden tullen. Kirjoitan tätä Klaksvikin turisti-infossa ja odotan laivaa, joka veisi Kalsoy-saarellle. Siitä toisen kerran…
Tagged: Färsaaret, Patikointi
