Pyöreä peili ja Suomen luonto (valokuvaprojekti)

Neljä viikonloppua olen kuljettanut pyöreää peiliä melontaretkillä. Mitä visuaalista siitä saa irti? Tässä projektin tuloksia, yli 10 erilaista valokuvaideaa.

Kiitos avustajille: Henri Modig, Marko Takanen, Jarkko Lahti, Rachel Murray.

Ensin prosessi, sitten valokuvat.

Prosessi

Ensimmäinen retki.

Saavumme Henri Modigin kanssa perjantaina 28.9.2018 Itä-Helsingissä sijaitsevaan Hattusaareen [karttalinkki].

Aurinko laskee. Puran pakkauksen ja otan peilin esille. Ihastelemme peiliä: on se pyöreä. Hyörimme rannassa ja kallioilla. Keli on kirkas. Ilta pimenee. Otan valokuvia. Mikään ei toimi. Olen pettynyt. Näissä ei ole sellaista ideaa, jota lähdin hakemaan. Tämä on vaikeaa.

Aamulla uusi yritys. Hattusaari näyttäytyy valossa. Hieno saari. Kierrämme rantoja. Kun hidastaa vauhtia, pää alkaa toimia, ideat alkavat virrata. Kameraan tarttuu kelpo valokuvia. (Niistä tuonnempana.)

Toinen retki.

Melon perjantaina 5.10.2018 Espoossa sijaitsevaan Stora Herrö -saaren pohjoiskärkeen, jossa on tulipaikka [karttalinkki] [kuva suurempana].

Aurinko laskee. Siirryn kalliolle, josta näkee länteen ja itään. Yksin ollessa ideat virtaavat myös iltahetkinä. Kokeilen erilaisia peili-ideoita – kaikki eivät toimi mutta jotkut toimivat. (Kuvia tuonnempana.)

Kolmas retki.

Osallistun Suomen kevytkanoottimelojien (packraft-melojien) syystapaamiseen Teijon kansallispuistossa 12.-14.10.2018 [karttalinkki alla olevaan kuvaan] [kuva suurempana].

Lauantai-aamu. Saavun tulipaikalle kuplamuovia esineen ympäriltä purkaen. – Mitä siinä on, muut kiinnostuvat. Peili? Miksi? Selostan yhden kuvaidean, johon tarvitsen avuksi kolme henkilöä. Myöhemmin päivällä tuo kuva tallentuu kameraan. (Siitä myöhemmin.)

Neljäs retki.

Saavun Marko Takasen ja Rachel Murrayn kanssa Espoon Gåsgrundiin [karttalinkki] [kuva suurempana].

Haluan toteuttaa idean, jonka sain viikko sitten packraft-melojien tapaamisessa. Se ei onnistu, mutta saan talteen jotain muuta. Aamu on jälleen peilikuvien kannalta otollisempi. (Kuvia alempana.)

Valokuvat

Miksi? Tähän en ole vielä vastannut.

Siksi, että minun täytyy toisinaan haastaa itseni – laittaa luova prosessi liikkeelle. Onnistui tai ei, se antaa elämisen tunnetta. Tästä olen kirjoittanut laajemmin artikkelissa Hereilläoloasentojen teoria eli mitä valokuvaus minulle on. Tämä projekti antoi mahdollisuuden kaikkiin kolmeen hereilläolon asentoon:

Yleinen hereilläolo
Kohdennettu hereilläolo
Lavastava hereilläolo

Vielä yksi asia. Kirjoitin aiemmin, että ”valokuva toimii tai ei toimi”. Mitä se tässä tarkoittaa? Jotta valokuva peilin kanssa toimii, sen täytyy yhtä aikaa kertoa jotain suomalaisesta lähiluonnosta ja peilin avulla kuvan pitää olla jotain enemmän – syntyä jokin toinen taso. Tämä oli vaatimus.

Okei, sitten kuviin.

Kuvaryhmä 1 = Ihminen peilissä

Alla oleva kuvaidea oli koko projektin juuri. Miehellä on reikä vatsassa. Takana olevan ihmisen käsi näkyy reiän läpi.

Mies: Marko Takanen. Ihminen takana: Rachel Murray. Käsi: Jarkko Lahti. Paikka ja aika: Kalasuntin saari Teijon kansallispuistossa 13.10.2018.

Kauniin keltaista jäkälää kallion pinnalla. Lentäjä: Henri Modig. Paikka ja aika: Hattusaari 29.9.2018.

Vartalosta kasvaa puu. Tämä kuva on epäonnistunut, sillä en lopulta löytänyt hyvää kuvauspaikkaa – siksi toteutus puutteellinen. Mies: Marko Takanen. Paikka ja aika: Gåsgrund 19.10.2018.

Kuvaryhmä 2 = Maisema peilissä

Peilistä heijastuva toinen maisema herättää taustansa uuteen eloon. Jos katson alla olevaa kuvaa nopeasti, se on planeetta Jupiter taivaalla. Paikka ja aika: Gåsgrund 20.10.2018.

Sopivasti suunnattu otsalamppu valaisee punaisen graniitin. Peilissä sininen iltamaisema Viron lipun väreissä. Paikka ja aika: Stora Herrö 5.10.2018.

Kuvaryhmä 3 = Peili ihmisen päänä

Oikeastaan havittelin kuvaa, jossa ihmisen pääksi heijastuisi esim. yksittäisen kelopuun yläosa tai poikkeuksellisen pyöreämuotoisen puun latvus. Sopivia yksittäisiä puita ei löytynyt, joten käytin linjatauluja.

Päätön ihminen: Henri Modig. Paikka ja aika: Hattusaari 29.9.2018.