Avokanoottiyhdistys aloitti Espoonjoen siivouksen roskaretkien merkeissä vuonna 2009. Siivous tehdään toukokuussa, kun tulvat ovat ohi mutta rehevät rannat eivät vielä peitä roskia.
Jokavuotinen retki herkistää havainnoimaan muutoksia, hyviä ja huonoja. Törkypuolesta vastaa tänä vuonna Turun moottoritien siltatyömaa [karttalinkki], josta karkaa Espoonjokeen rakennusjätteitä. Niistä näkyvin on tierakenteiden routaeristeenä käytettävä vaahtolasi [RakennusFakta.fi], joka vettä kevyempänä muodostaa joen kapeikkoihin lauttoja. Pysyviksi lautat uhkaavat muodostua siinä vaiheessa, kun niiden päälle muodostuu kasvillisuutta. Kauanko kestää, kunnes Espoonjoki on melojilta tukossa?
Lähdetäänpä alusta.
Aurinkoinen sää veti 24.5.2018 roskaretkelle 5 melojaa. Pieni sosiaalisuus ei ole pahitteeksi, vaikka retken aihe on vakava.
Roskaretki alkoi Espoon kirkolta, josta noustiin 2 km jokea ylös. Sitten valuttiin hitaasti alas ja kerättiin roskia. Kartassa näkyvä kosteikko oli muinoin Espoon Kirkkojärvi, jonka yli tehtiin moottoritie.
Kuten aina joesta löytyy satunnaisia roskia, joita valokuvasin muistoksi.
Roskien keräys on meditatiivista ja palkitsevaa itsessään: ole hereillä, havaitse roska, melo kohdalle, poimi, säkitä. (Lisäksi lasken roskat.)
Kun tätä on tehnyt tunnin, kokonaisuus alkaa hahmottua. Mikä oli paremmin kuin ennen? Mikä huonommin?
Aloitan hyvistä asioista.
Hyvää 1: Turun moottoritien pohjoispuolella ei juuri roskia ollut. Joitakin kymmeniä. Takavuosina tältä pätkältä on löytynyt kevyesti yli sata roskaa. (Tämän vuoden aikainen kesä ja puolirehevät rannat saattoivat tosin kätkeä jotain kasvillisuuden sekaan?)
Hyvää 2: Aiempien vuosien murheenkryyni on ollut Kirkkojärven koulun pohjoispuolen lampare [karttalinkki], jonka vesi virtaa Espoonjokeen. Yli sata roskaa on ollut viime vuosina tuon paikan normi. Vuosi sitten matala vesi esti lammikkoon melonnan ja roskien keruun. Arvelin, että tänä vuonna lammikon reunoilla on kahden vuoden roskat mutta mitä vielä. Vain 15 roskaa! Tästä päättelen, että koulun oppilaat ovat pitäneet siivouspäivän ja laittaneet lähiympäristöä perusteellisesti kuntoon. Kiitämme!
Jo jokea ylös noustessamme havaitsimme vedessä kelluvia lauttoja, jotka koostuivat vettä kevyemmistä kivistä. Lauttojen läpi oli työlästä meloa. Kun lautan oli läpäissyt, joki takanamme sulkeutui, kivet täyttivät kapeikon jälleen laidasta laitaan.
Pekka Koivukunnas tiesi, että kyseessä on vaahtolasi [RakennusFakta.fi]. Styroksiahan joessa aina kelluu jonkin verran ja se kerätään pois, mutta mitä tämän kanssa tehdään?
Keräsin kymmenkunta vaahtolasikiveä jätesäkkiin, mutta kun kappaleita oli tuhansia, ei siinä ollut järkeä. Jos nuo haluaa oikeasti kerätä pois, tarvitaan jotain järeämpää. Joki-imuri, onko kellään?
Vaahtolasin lähteeksi paljastui Turun moottoritien ja Espoonjoen risteyksen siltatyömaa (moottoritien yläpuolella ei vaahtolasia ollut). Moottoritien siltaa korotetaan, jotta Espoonjoen vesi ei nousisi huipputulvalla moottoritielle. Viimeisin paha tulva tapahtui lokakuussa 2017, jolloin moottoritien toinen kaista jouduttiin sulkemaan ja Helsingin Sanomat julkaisi artikkelin melojista tulvivalla Kirkkojärvellä.
RakennusFakta.fi-sivusto kertoo vaahtolasista näin: ”Vaahtolasi on kevyttä, kestävää, ympäristöystävällistä, palamatonta ja se soveltuu erinomaisesti käytettäväksi tierakenteiden routaeristeenä sekä kevennysmateriaalina”.
Vaahtolasin mainostettu ympäristöystävällisyys perustuu valmistusprosessiin: sisältää 98-prosenttisesti kierrätyslasia. Hyvä niin, mutta jokeen vaahtolasi ei kuulu. Minulla ei ole pätevyyttä arvioida vaahtolasin pitkäkestoisia vaikutuksia Espoonjoessa, mutta seuraava kuva kertonee jotain: vaahtolasi muodostaa kasvupohjan joen päällä kelluvalle kasvillisuudelle.
Jos vaahtolasin määrä lisääntyy, kuinka tukossa Espoonjoki on syksyllä? Tai ensi vuonna?
Jälleen kerran laskin omat roskani ja sain kasaan 150. Kun arvioin muiden keräämät roskat heidän käyttämänsä ajan perusteella, päädyn yhteismäärään 350 roskaa. Tilastoa:
- Vuonna 2013 keräsimme 1250 roskaa (keräysalue 4 km)
- Vuonna 2014 keräsimme 750 roskaa (keräysalue 4 km)
- Vuonna 2015 keräsimme 300 roskaa (keräysalue 3 km)
- Vuonna 2016 keräsimme 340 roskaa (keräysalue 2,5 km)
- Vuonna 2017 keräsin 262 roskaa (keräysalue 4 km)
- Vuonna 2018 keräsimme 350 roskaa (keräysalue 3,5 km)
Huom! Kun keräysalue on 4 km, se tarkoittaa Glims/Gloms-jokien yläpuolelta rantaradan sillalle [karttalinkki] – [karttalinkki]. Lyhempi keräysalue tarkoittaa lyhennystä alavirran puolella.
Tilasto ei ole vertailukepoinen monestakaan syystä. Trendin laskeva suunta on kuitenkin selviö ja hieno asia, jos vaahtolasia ei huomioida.
Pisimpään keräsin roskia Tomi Kallio-Könnön kanssa.
Jotain on paljastumassa Espoonväylän sillan alla [karttalinkki].
Ostoskärryt.
Sellaista se on. Espoossa asuu paskiaisia, jotka heittävät tavaraa sillalta jokeen, jonka Avokanoottiyhdistys nostaa ylös.
Tuota pitemmälle emme juuri siivonneet. Kuuma alkukevät on rehevöittänyt tuomen kukkimaan.
Meloin Espoonjokea kohti merta ja morjestin matkalla metsäkaurista.
Päätin retken Kivenlahden kotirantaan. Tällä kertaa minulta vain yksi puolitäysi jätesäkki.
En nähnyt tarpeelliseksi ilmoittaa asiaa Espoon ympäristökeskukselle ja laittaa heitä hakemaan roskia kuten olen aiempina vuosina tehnyt – silloin roskaa kertyikin vähintään kaksi säkkiä. Vein roskat kotiroskikseen.
Yhteenveto
Tällä retkellä roskia keräsivät minun lisäksi: Pekka Koivukunnas, Tomi Kallio-Könnö, Jaakko Mäkikylä, Tuomas Tuomi. Kiitos kaikille!
Yhden tehtävän tästä roskaretkestä itselleni otan. Aion käydä Espoonjoessa elo- tai syyskuussa katsomassa kuinka paljon siellä on vaahtolasia ja onko joki tukossa. Palaan asiaan sopivassa yhteydessä – viimeistään roskaretkellä 2019.